Ensitunnelmia risteilylaivalta

Jo muinaiset roomalaiset olivat riittävän uhkarohkeita yrittämään Atlantin ylitystä laivalla. Silloin ei tiedetty mitä toisella puolen merta odottaa, ja ainakin Kolumbus luuli etsivänsä Intiaa. Kolumbuksen tavoin myös minä matkustan uudelle mantereelle italialaisella aluksella.

Costa Cruises-yhtiön saatatte muistaa kapteenista joka tarinan mukaan halusi näyttää Moldovalaiselle prostituoidulle miten risteilylaivalla tehdään käsijarrukäännös, ja epähuomiossa pamautti Costa Concordiansa kareille jossain Italian rannikolla. Nyt alla on Costa Pacifica ja määränpäänä siis Martiniquen saari itäisellä Karibialla.

500 vuotta sitten matka yli Atlantin oli täynnä vaaroja kulkutautien, myrskyjen ja merirosvojen vaaniessa matkaajia, eikä moni merimies ikinä nähnyt määränpäätään. Viimeiseksi matkaksi saattaa monelle matkustajalle jäädä myös tämä Atlantin ylitys. Ei siksi että miehistö nousisi kapinaan, tai että merirosvot valtaisivat laivan, vaan monet laivan käytävillä haahuilevat seniorikansalaiset näyttävät karanneen laivalle vanhainkodista.

Risteilyn on määrä kestää 12 päivää pysähtyen lähtökaupunki Marseillen jälkeen Malagassa, Teneriffalla ja Barbadoksella. Kanssamatkustajat tuntuvat olevan enimmäkseen Saksasta,  Ranskasta ja Italiasta. Risteilyn hintaan kuuluu hytti ja ruoat, mutta juomat täytyy maksaa erikseen. Kun eilen illallisella kyselin pöytäseurueen kokeneemmilta ristelijöiltä että mitä kaikkea listalta saa tilata, vastasi hän että sen kun tilaat vaikka koko nelisivuisen listan. Ja jos kehen, niin hintatietoiseen saksalaiseen eläkeläiseen lienee tässä asiassa luottaminen. Aamiainen ja lounas toimivat puhvettiperiaatteella, ja niissä voi halutessaan käydä vaikka useamman kerran päivässä, tai syödä lounaaksi pelkkiä jälkkäreitä. Vaikuttaisikin siis siltä että uuteen maailmaan päästessämme laiturille lyllertää vähintään 95-kiloinen Amerikan valloittaja.

Jos ihmettelette että miten ihmeessä Jussilla on tällaiseen varaa, niin selitys on tässä. Yleensähän risteilyt pörräävät jollain tietyllä alueella pysähtyen uudessa satamassa joka aamu. Kesäisin monet laivat ovat Itämerellä, syksyisin Välimerellä ja talven tullen paikallisen hurrikaanikauden päätyttyä ne siirretään Karibialle. Koska laivayhtiö ei halua ajella näitä pitkiä siirtoajoja tyhjinä, myy se niille lippuja lähes pilkkahintaan. Esimerkiksi itse maksoin tästä matkasta noin 300 euroa, mikä tekee päivähinnaksi kokonaiset 25 egeä. Ei huono hinta ottaen huomioon että suklaakakkua saa hakea lisää niin monta kertaa kuin haluaa.

Välisatamiin saavutaan siis aamuisin, ja illalla laiva jatkaa matkaansa. Huomenna olemme ensimmäisessä kohteessamme Malagassa. Koska kaupunki on jo entuudestaan muutamalta reissulta tuttu, olen tehnyt niinkuin kunnon risteilymatkustajan kuuluu, ja varannut paikan ryhmämatkaretkelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *