Kulttuurishokki

Tänään puhkaisin itseni ulos risteilylaivojen ja turistikohteiden kuplasta lentämällä Guyanaan. Näitä Guyanoja ja Guineoitahan on maailmassa vähän siellä sun täällä. Afrikassa on päiväntasaajan Guinea, pelkkä Guinea ja Guinea Bissau. Aasiassa Papua-uusi Guinea, joka on ehkä nimetty jonkin noista edellisistä mukaan. Täällä Etelä-Amerikassa on sitten Guyana, Ranskan Guyana ja Hollannin Guyana, joka myöhemmin muutti nimensä Surinamiksi ehkä just siksi, ettei kukaan muuten erottaisi heitä niistä muista Guyanoista.

Guyana on entinen brittien siirtomaa, ja nykyisellään täällä asustaa vähän kaikenlaista porukkaa. On alkuperäisporukkaa, brittien tänne orjiksi roudaamia länsi-afrikkalaisia, jotain muita hommia tekemään tuotuja intialaisia ja viime vuosina omia bisneksiä tänne pyörittämään tulleita kiinalaisia. Jossain vaiheessa englantilaiset katsoivat parhaaksi nostaa kytkintä ja jättivät muun porukan rauhassa touhuamaan.

Lentoyhtiön mammat eivät Martiniquen päässä meinanneet päästää minua ollenkaan koneeseen, kun ei minulla ollut esittää mitään todistetta lennosta Guyanasta ulos. Suostuivat kuitenkin soittamaan Georgetownin rajajoosepeille, jotka lupasivat päästää minut maahan. Guyanan päässä kaikki menikin ok, kunnes päästiin varaamalleni hotellille. Opin taas että näissä semikehitysmaissa ei kannata paljoa makapaikkoja varailla, nytkin annetussa osoitteessa asui joku ihan random-täti. Muutaman korttelin säteeltä löytyi kuitenkin paljon halpoja paikkoja, joita eivät hakukoneet edes tunteneet. Vielä tunti sitten päivänvalossa katu oli täynnä populaa, mutta auringon laskiessa jengi katosi ja kauppojen ikkunoihin ilmestyivät rautasermit. Kertovat että täällä ei kauheasti kannata iltaisin katuja tallailla.

Hyppäys Martiniquen seesteisestä rantaelämästä on melkoinen, vaikka täällä ei asukkaan kuin puolisen miljoonaa ihmistä. Tuntuu kuitenkin että koko kansakunta ajelee pimppistä just hotellini ympärillä, ja mekkala on melkoinen. Tämän Tampereen kokoisen pääkaupunki Georgetownin lisäksi tosin muita kaupunkeja ei taida juurikaan olla, ja jo muutaman kilometrin päässä alkaa sademetsä.

Luin että vuonna menneenä koko maassa kävi 3000 turistia. Jos keskivertoturre viipyy maassa viisi päivää, tarkoittaisi se sitä että kerrallaan maassa on noin 40 vierailijaa. Sisämaassa pitäisi olla jotain sademetsämajoituksia ja muita ekoturismikekeilyjä, täytynee käydä kyselemässä millaisissa hinnoissa ovat. Ja eiköhän tähän kaaokseen ja meteliinkin taas totu muutamassa päivässä. Fiilis siitä että saa taas vähän haastetta tähän matkantekoon on ainakin vielä korkealla. Katsotaan huomenna uudestaan mikä on meininki, kun on ensin vietetty päivä Surinamin konsulaatissa korruptiokoppalakkien kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *