Surinam

Surinam

Tänne mihin sivistys loppuu ja sademetsä alkaa oli pitkä matka. Ensin ajettiin hiekkatietä neljä tuntia Pick-upilla Paramaribosta etelään. Sitten hypättiin veneeseen ja ajettiin vielä muutama tunti jokea ylävirtaan, kunnes joenmutkan takaa löytyi Fungu-eilandin viidakkokämppä. Täällä olen nyt muutaman päivän makaillut riippumatossa, kuunnellut kuinka koski kuohuu ja linnut laulavat. Paikka on osa Surinamin suurinta luonnonsuojelualuetta, ja tänne järjestetään muutaman päivän matkoja pääkaupungista.

Tykkäilen keskellä jokea köllöttelevän saaren meinigistä. Suurta luksusta ei ole tarjolla. Sähköä on saatavilla iltaseitsemästä aamukuuteen lähinnä valojen takia ja peseytyminen hoidetaan ohi virtaavassa joessa. Valituisia asukkaita täällä ei ole, mutta paikalla hengailee muutama venekuski, opas ja tällä hetkellä kymmenkunta turistia. Jos haluaa nousta ylös riippumatosta, voi kävellä viidakon läpi Voltzberg-vuorelle, mistä näkee näppärästi kilometrien päähän. 17 kilometriä lähes kolmenkympin lämpötilassa ja tropiikin kosteudessa on tosin aika hikinen kokemus.

Koska alue on suojeltua kansallispuistoa ei tänne saa rakentaa mitään. Paitsi tietysti presidentti, jonka kesämökki on vastarannalla. Tänään kävimme katsomassa vesiputousta siellä puolella, ja takaisinpäin dallaillessa oikaistiin pressan puutarhan poikki. No siellähän oli diktaattorin velipoika seurueineen iltapäivää viettämässä, ja pyysivät meidätkin parille lasilliselle. Kävi ilmi että pressan veljellä oli 66-vuotis syntymäpäivät, joten otimme siinä sitten muutamat rommikolat jo hyvässä hönössä olevien oligarkkien kanssa.

Surinam on Etelä-amerikan pienin maa, joten sen puolimiljoonaisen kansan hallitseminen onnistunee pienessä pierussakin. Pääkaupunki Paramaribo on viimeisen päälle viihtyisä ja siisti. Satuin mestoille sopivasti uudenvuodenaattona, ja silloin kadut olivat täynnä porukkaa.

Ilotulitteista etenkin kymmeniä metrejä pitkät mattopaukut tuntuvat olevan paikallisten paukuttelijoiden suosiossa. Bileet alkoivat aattona jo aamupäivällä, katujen täyttyessä ihmisistä, tanssijoista ja musiikista. Iltapäivän sateli vettä, ja porukka vähän hajaantui. Illalla kaduilla oli enää humalaisia teinejä, ja vuoden vaihtuessa meininki oli jo kummasti rauhoittunut.

Huomenna ajattelin jatkaa matkaa ja yrittää yli Ranskan Guyanan rajasta. Surinam oli hauska kokemus ja etenkin nämä viidakossa vietetyt kolme yötä.

Yksi vastaus artikkeliin ”Surinam

  1. Tuli luettua putkeen blogis kirjotukset ja vaikutti hyvältä tekstiltä. Ei turhan jäykkää ja hyvä vinkki millä pääsee karibialle suht koht edullisella hinnalla. Ehdottomasti seurantaan jatkossakin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *